Bolshu ja Iivo

On aika keskittyä omaan kulttuuriin, lähiruokaan, kotimaiseen tuotantoon, perinteisiin urheilulajeihin, etteivät ne kuole. Hiihdosta olen tykännyt toki aina, mutta nyt ilmastomuutoksen uhatessa yhä enemmän. (Toki - on muuten sana, jota konsultit on opettaneet viestinnän alkeissa hiihtäjille ilmeisen urakalla, varsinkin Pärmäkoski hokee sitä melkein joka lauseessaan - toki olot ovat samat kaikille, toki muutkin joutuivat hiihtämään...mutta...Siinä onkin syy, miksi en Pärmäkoskesta niin kauheasti pidä, toki toki).

Pari vuotta suurin suosikkini on ollut venäläinen Bolshunov. Sen verran vedän kuitenkin kotiin päin, että jos ei Iivo, niin sitten Bolshu. Jos Bolshu Iivolle häviää, niin OK. Pääasia, että vetävät turskaa pataan urakalla.

Iivo on tällä hetkellä mielestäni maailman paras perinteisen tyylin taitaja. Hänelle ei pysty pärjäämään kuin Sasha. Iivon perinteisen tyyli on kaunista, aavistuksen rehvakkaa menoa. Ei niin rehvakkaa kuin aikoinaan Aino-Kaisa Saarisella - aina tuli Saarisen menoa katsellessa mieleen, että sen minkä näyttävyydessä voittaa, sen kaikessa muussa, eritoten tehokkuudessa, menettää. Mutta kauneinta on Bolshun meno - kuin lumipantteri lipuisi pehmeästi ja tappavasti hankea pitkin. Ei näytä siltä, että nyt mennään lujaa. Siinä silmä lepää. Parhainta menoa Bolshulta nähtiin Tour de Skiillä ja Toblachissa/Doppiacossa takaa-ajossa, jossa suoralla vedolla jätti muut. Samassa kisassa myös Iivo jätti oman porukkansa suoralla vedolla. Kaksikon hiihto oli hämmästyttävän samanlainen, Iivo vain oli jäänyt edellisenä päivän turhan kauaksi kärjestä.

Iivo on parantanut huomattavasti vapaan tyyliään ja hyvänä päivänä on siinäkin jo maailman huipulla. Mutta Bolshu on asteen parempi. Muistelisin, että kun Bolshunov tuli aikoinaan kansainvälisille kentille, häntä pidettiin nimenomaan perinteisen taitajana, mutta nykyisin ei kyllä hänen perinteisen ja vapaan tyylissä näy mitään tasoeroa - normaalimatkoilla. Sprintissä Iivo ei taida enää pärjätä, mutta vahvalla tasatyönnöllään Bolshu pärjää perinteisen sprintissä varsin hyvin. Sauvat vain katkeilevat ja norskit lankeavat jaloille, mutta hyvää jälkeä on silti tullut. Vapaan sprinttiin ei Bolshun vauhti tahdo enää riittää. Ja nyt kun tulossa on jälleen arvokisavuosi, en usko, että Bolshukaan enää sprintissä pärjää, kun erikoismiehet tulevat tosissaan taas mukaan. Tämä oli kuitenkin selkeä välivuosi hiihdossa.

Taktiikassa Iivo ottaa mielellään riskejä ja hän on tällä kaudella kiitettävästi kokeillut kaikenlaista. Se on mielestäni erittäin positiivista. Bolshu on aiemmin tunnettu taktiikkahölmönä, sellaisena vaahtopäänä, joka iskee aina kärkeen, jos vain paikkaa tarjotaan, oli vasta- tai myötätuulta tahi mitä tahansa. Varsinkin norskit ovat naureskelleet ja kiitelleet vauhdista ja lopussa painelleet ohi. Tämä vuosi toi norskeillekin paljon ajateltavaa: Ryssä perkele on opetellut taktikoimaan! Toden totta, Bolshu on rauhoittanut tekemistään ja on tänä vuonna osoittanut myös taitavansa älykkään hiihdon. Kläeboa ei loppukirissä voiteta, joten ratkaisut on tehtävä matkan varrella. Tilanne on samantapainen kuin noin kymmenen vuotta sitten - vieläkin suututtaa silloinen mieshiihtäjien hampaattomuus: hiihdettiin se 49 kilometriä ja 900 metriä ja lopussa Northug voitti. Aina sama juttu. Tuntui, että muut hiihtäjät olivat jo ennen kisaa luovuttaneet kultamitalin Northugille ja lähtivät kisaamaan muista sijoista. Nyt kuitenkin jotakin on ratkaisevasti toisin: hampaita löytyy. Niitä löytyy Iivolta, Holundilta ja Bolshulta. Heillä on kanttia lyödä porukka hajalle jo vaikka alkumatkasta ja riskillä - he myös tekevät kisoista jännittäviä ja ennalta-arvaamattomia ja siksi nämä kolme ovat ylitse muiden. Toki, toki Kläebokin on tähti, mutta ei vielä normaalimatkoilla.

Odotan jännityksellä ensi vuotta. Jos korona jatkaa jylläystään, niin kisat on tietysti vaarassa - vai tulevatko väliaikalähdöt uudelleen muotiin, ilman yleisöä? Mutta odotan sitä, miten norjalaiset vastaavat tähän uuteen tilanteeseen, jossa ryssä on opetellut taktikoimaan ja finnjäveli luistelemaan. Holund, Röethe, Golberg, SUndby, Töenseth ja jopa Iversenkin alkavat olla jo uransa ehtoopuolella, mutta Norjassa riittänee tunkua nuorisosarjasta. Joko Kläebo alkaa pärjätä normaalimatkoilla - ikä alkaisi olla kohdillaan (25 v.), silloinhan yleensä aletaan normaalimatkoilla pärjätä. Niin kuin esim. Northug aikoinaan. Asiaa hämärtää se, että Kläebo on tullut olympia- ja mm-mestariksi niin nuorena sprinttien ansiosta. TOinen hämärtävä tekijä on Bolshunov. Hänhän on Kläeboakin vuoden nuorempi, mutta silti vetelee arvokisamitaleita normaalimatkoilta. Hän on se suurin poikkeus ja Kläebon kehitys taas melko tavanomaista. Eiköhän ensi vuonna kuitenkin nähdä norjalaiselta melkoinen tason nousu.


Ja entä muu tyyli? Iivo Niskanen on selkeästi draaman kuninkaan, Mikä Myllylän, perillinen. Drammmmmmaattisia maaliin kaatumisia, temperamenttisia purkauksia - tunnetilat näkyvät naamasta. Niskaseen verrattuna sekä Kläebo että Bolshu ovat hyvin hallittuja, pidättyväisiäkin. Ei näyttäviä heittäytymisiä, Bolshun olen nähnyt joskus polvillaan, Kläeboa en koskaan. Ei kuulu tyyliin, koska tukka voi sotkeutua. Räkää ei vahingossakaan nähdä kummankaan turvalla, mikä on erittäin hyvä juttu. Niin kiire ei voi olla, etteikö sitä ehti pyyhkäistä pois matkan varrella. Tottumiskysymys. Ja Kläebo sekä nykyisin myös Bolshu esiintyvät kyllä yleisölle - ovat esim. spontaanisti järjestäneet kahdestaan pieniä kirikilpailuja yleisön viihdyttämiseksi. Bolshun huumorista kertoo, että samalla kun vttuuntuneena kakkossijaansa poseerasi voittaja Golbergin ja omahyväisesti virnuilevan Nyengetin kanssa, tuli maaliin Kläebo (sijalla ynnä muut), niin Bolshu iloisesti moikkasi Johannesta (ai sä tulit nyt jo?). Jossain toisessa kisassa Bolshu oli ottanut matkalla kiinni minuutin aiemmin lähteneen Kläebon ja parivaljakko tuli yhdessä maalisuoralle ja kiritaisteluksihan se meni - ja jonka Kläebo voitti kevyesti ja vaivatta. Pieni muistutus Bolshulle, kuka on kirin kingi.

Muita suosikkeja: Esteves Altemira Andorrasta, Hugo Lapalus Ranskasta (lapaluu), Westmacot Irlannnista ja brittien tai oikeammin ehkä piankin itsenäistyvän Skotlannin Young ja Musgrave. Ja tietysti Ruotsin Kläebon sauvoja katkova Calle, Calle Halvfarsson.

Entä doping? Mitä siitä? Who cares? Norjalainen voidefirma Swix otti mainoskasvokseen Bolshun. Venäjän isot markkinat ja ilmeisesti luottoa siihen, että enemmin kärähtää norjalainen kuin venäläinen. Vuorotellenhan nuo ovat sitä viime vuosina tehneet sitten Lahden verilöylyn.

Mut noin suuren yleisön mielenrauhan vuoksi: kuskaa purkkiin vain sallittuja aineita.Ja eikun turskaa pataan.

Chernobyl - loistosarja

Katselin Chernobylin kaikki jaksot putkeen. Mietin sitä, kuinka aikoinaan Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto hävisi propagandasodan USA:lle 6-0 ja minkä takia? Se ei osannut/halunnut/älynnyt olla 'avoin' ja tehdä epäonnistumisistaan, katastrofeistaan, heikkouksistaan viihdettä, jonka olisi myynyt muulle maailmalle ja siinä samalla sitouttanut tämän muun maailman omaan maailmaansa. Neuvostoliiton olisi kannattanut suoltaa maailmalle leffoja, joissa on jokin yhteiskunnallinen ongelma (ilman saarnausta, mahdollisimman yksinkertaistetusti esitettynä) ja joissa jostain tavan tallaajasta kehkeytyy Taisteleva Urho, Suuri Sankari, joka nousee tyhmiä ja kyvyttömiä viranomaisia tai valtaapitäviä vastaan ja pistää asiat kuntoon suit sait. Yleisölle olisi jäänyt hyvä mieli ja tunne siitä, että kaikki on hyvin, vaikkei todellisuudessa mitään olisikaan tehty. Ihmisten kykyä itsepetokseen ei pidä koskaan aliarvioida.

No nyt viihdeteollisuus Chernobyl-minisarjassa tekee sen, mitä Neuvostoliiton olisi pitänyt tehdä. Inhimillistää katastrofin, antaa kasvot tuntemattomille sankareille, uhrautujille, syntipukeille. Brittinäyttelijät pistävät parastaan, Jared Harris on tässä, niin kuin oli Crown-sarjassakin, erinomainen.

Lempikohtaukseni: entinen kenkätehtaan työntekijä on päättäjänä, hän ei ymmärrä ydinvoimaloista tuon taivaallista, ja politiikasta puolestaan mitään ymmärtämätön ydinfyysikko tietäisi mutta ei ole vallassa, sen sijaan hänellä on tavattoman hienot ja tyylikkäät kengät. Suomessahan aikoinaan kansa naureskeli neuvostoliittolaisille ja niiden vaatteille ja käytti valuuttana sukkahousuja ja rehvasteli, kuinka vaateteollisuus lähettää sekundaa Neuvostoliittoon. No, ei ollut sekundaa, itse asiassa neuvostoliittolaiset olivat tarkkoja laadusta. Näin jälkikäteen ajatellen, se oli suomalaiset, jotka ihastuivat muodikkaisiin polyesterirötkyihin ja saumoista yhden käyttökerran jälkeen rispaantuviin t-paitoihin - mut kun niissä oli kivat numeropainatukset edessä tai jotain tähtilippua.

Muutenkin sitä katsoo nykyään hieman eri silmin Suurta Petoa, Neuvostoliittoa - monet sen toimista esim. tieteen ja kulutuksen suhteen tuntuvat nykyään järkeviltä, ja monet lännen toimet todella noloilta ja kiusallisilta. Mutta kun ihmiset halusivat mieluummin kerskakulutusta ja muovia. Sitä saatiinkin 80-luvulla sitten sydämen kyllyydestä. Mutta niin länsi kuin itä paskat nakkasi luonnonsuojelulle ja ympäristölle, ahneus pilasi kummankin maailman, N-liitto ajautui varustelukierteessä konkurssiin ja länsi näivettyy hivuttaen, ei tunnu toimivan puhdas kapitalismikaan, jossei tominut kommunismi tai puhdas sosialismi. Luuranneeko onnistuminen sitten jossain siellä keskivälillä?

Huonoa Chernobyl -sarjassa oli tämä miehensä menettäneen naisen rooli. Sillä kai yritettiin tuoda 'naisnäkökulmaa' tai jotain muuta vastaavaa poliittisesti korrektia paskaa, mutta hahmo tuntui kummallisen päälleliimatulta, hänen kiukuttelunsa ja uhma hoitohenkilökuntaa kohtaan jopa törkeältä. Suomessakin on tapahtunut näitä hyökkäyksiä työtään eli siis hoitoa tekevää henkilökuntaa vastaan ja itse koen sen uskomattoman niljakkaana puuhana. Mutta sarjoissa ja elokuvissa on hyvin usein tällainen stereotyyppinen '
'taisteleva, voimakastahtoinen' (usein) nainen, joka vaaroista piittaamatta (ja sääntöjä rikkoen) ryntää rakkaittensa luo ja halaa ja pussaa. Vaikka pilaa todistusaineston, vaikka levittää siten tautia, vaikka vaarantaa oman terveytensä ja on siten lisätaakka hoitohenkilökunnalle. Chernobyl- sarjassa tämä ko. henkilöhahmo on myös muutenkin karismaton, kuten sarjan tyyliin kuuluu, joten hän jää vain ärsyttäväksi tyypiksi. Tässä kohtaa olisi kannattanut hieman miettiä, onko hahmo tarpeellinen ja jos on, miten se kuvataan. Ehkä pieni kritiikinpoikanen olisi voinut kohdistua häneenkin, eikä tehdä hahmosta pateettista, 'aina oikeassa olevaa' stereotypiaa.

Hyvin tehty, Bolshunov.

Olipa jännittävä ja tasaväkinen Tour de Ski. Kärkikolmikon taktiset kuviot ja torjuntavoitot oli mielenkiintoista seurattavaa - jos ei voi voittaa, kuinka pyrkiä minimoimaan tappio mahdollisimman pieneksi. Bolshunov taisteli sprinteissä urhoollisesti sauvarikoista ja Mr Nobodyn, ruotsalaisen Westbergin (you little fucking prick) tunteenpurkauksista huolimatta. Ja onnistui. Kläebo puolestaan taisteli Alpe Cermisillä niin pitkään kuin jaksoi ja kun väsyi, pyrki sinnittelemään maaliin tarpeeksi ajoissa pitääkseen kolmannen sijansa. Ja onnistui.

Mukavaa myös, että isot tähdet Bolshunov ja Kläebo pystyvät ottamaan keskenään leikkimielisiä kirikisoja yleisön hauskuuttamiseksi. Kumpaakin tarvitaan, kovaa kisaa, karismaattisia voittajia.

Congratulations Sasha, Sanya, Alex or like we call you in Finland, Bolshu. Well done. You are the King.

Doha, doha, urheilu puhdasta oha?

Paatuneena penkkiurheilijana yleensä on aina haikeat tunnelmat, kun isot kisat päättyy, mutta nyt eivät nämä Dohan yleisurheilun maailmanmestaruuskisat aiheuttaneet suuria väristyksiä. Väärä paikka kisoille ja samalla kärjistyi muutama jo pitkään pattiin ottanut asia.

Korruptoituneet urheilupäättäjät. Ei kyllä tunnu siltä, että mikään olisi muuttunut. Nyt päästiin jo sille tasolle, että mitalaita ostetaan - ilmeisesti. Koska ei muuten voi selittää tuota käsittämätöntä suhmurointia, jossa mitali annetaan sille, joka ulisee ja valittaa eniten. Ostakaa Miedolle kultamitali takautuvasti ja Lätsä-Pekallekin ne puuttuvat arvometallit!

Kamerat - eikö ole hupaisaa, että maassa, jolla on taipumusta päällystää naispuoliset otukset kaikenpeittävillä rievuilla, niin juuri tässä maassa satutaan ottamaan käyttöön kamerat lähtötelineissä, niin että katsoja saa tiirata oikein lähietäisyydeltä juoksijan sukukalleuksia ja reisien muotoa ja kamelinvarvasta...eikun, niin tietysti, siis tarkoitushan oli katsoa sen juoksijan naamaa. Juu, niiivvvvarmaan. Mitä ihmeen lisäarvoa tällainen katselijalle tuo? Mennäänkö seuraavaksi tutkimaan paikat hampaista ja peräpukamat persereiästä? Kummallista ja ahdistavaa työntymistä liian lähelle. Olen ennenkin kritisoinut kuvaajien tapaa mennä kuvattaviaan liian lähellä, liian pitkäksi aikaa - se on kiusallista niin kuvattavalle kuin katsojalle. Kaikki ei ihan ole sen tason tirkistelijöitä kuitenkaan, että haluaisi minuuttitolkulla tuijottaa jonkin urheilijan ihohuokosia sentin päästä.

Doping. Doping ja suhmurointi. Venäjä pistetään boikottiin, koska epäillään laajamittaista ja ilmeisesti ihan valtionjohtoista dopingkulttuuria. Niin? Sekö on hienompaa ja hyväksyttävämpää, että muualla suhmuroi yksityiset toimijat? Noin niin kuin kapaitalismin hengessä? OK. Salazar ja Balco ja mitä näitä on, satasella kaksi ensimmäistä miesjuoksijaa olisi ansainnut taas vain buuausryöpyn, jos siellä olisi ollut katsojia, joilla olisi riittänyt urheilutietämys kahta minuuttia pitemmälle. Tai jos siellä olisi ylipäätään ollut katsojia. Ja jos juoksijat olisivat olleet vaikkapa venäläisiä, niin elinikäinen kilpailukielto olisi aikoinaan napsahtanut. Tasan ei mene. Ja juu, en ole edes Putleri-trolli. Ihan vain tuntuu kummalliselta yleiseen oikeustajuun nähden.

Tulostaso oli kova. Kyynistyneenä paskiaisena olen varma siitä, että on kehitetty jokin uusi doping-aine tai -menetelmä. Hurjat kuulapukkaukset ja piiiitkät kestävät kirit kohottavat kulmia ja herättävät tervettä epäilyä.

Tietysti olisi parasta, kun doping hyväksyttäisiin kokonaan. Tappaisiko osa urheilijoista itsensä hurjilla douppimäärillä? Todennäköisesti. Tai sitten ei.

Nyt sitten hiihtokauden alkua odottamaan. Johaug ja diippidouppi ja eikun ladulle!

Loiri kaatuu, katsokaa

Minua on suunnattomasti huvittanut tämä Loiri.-kohu. Vanhan miehen muistelmat seksijuttuineen herättävät keskutelupalstoilla suurta närkästystä. Että ne kehtaa, vanhat ihmiset, hyi! Ja kirja myy.

Luulen kuitenkin, että moraalitrendi on kääntymässä. Nythän on ollut 1980-luvun lopulta tähän päivään asti niin, että nuorempi sukupolvi on ollut hyvin paljon konservatiivisempi kuin vanhempansa (tätähän aikoinaan mm. loistava Absolutely fabulous-sarja kuvasi). Ja tämä sukupolvien välinen kuilu näkyy nyt tässä Loirin tapauksessa erinomaisesti:

Päiviteltävänä on suurten ikäluokkien edustaja, vapaalla 1960-luvulla nuoruutensa nussinut ja lusinut, kaikkien niiden e-pillereiden vapauttamien ihanien naisten kanssa pelehtinyt Ploiri.

Päivittelijöinä ovat sitten 1970-2000 syntyneet konservatiivit, mielensäpahoittajat, somemyrskyilijät ja sormenheristelijät, ne sukupolvet, jotka on saneet pelätä HIViä ja muita pöpöjä, ja joille on tuputettu erotiikkaa, pornoa, seksiä suut ja silmät täyteen, ja jotka itse asiassa ovat jumalattoman tympiintyneitä koko hemmetin seksuaalisuuteen. Veikkaisin, että heidän jälkeläisensä, 2000- jne syntyneet, ovat tai tulevat olemaan enemmän isoisiensä ja -äitiensä kaltaisia ja trendiaalto kääntyy jälleen konservatismista liberaalimpaan suuntaan.

Tämä Loiri-kohu on sellainen paheksuvien kolme- ja neljäkymppisten viimeinen parkaisu. Heiltä jää Loirin tarinoista huomaamatta (tai he eivät halua huomata) eräitä seikkoja. Olemme nimittäin valitettavan usein kuulleet viime vuosina, kuinka viihdealalla naisia (ja lapsia) on pakotettu seksiin, ahdisteltu, painostettu, groomattu jne. Moni möhömahainen, Loirin ikäinen tyyppi on syytettyjen penkillä oikeasti, itsemurhiakin on tehty. Loirin naiset sen sijaan ilmoittavat iloisesti, että juu nusaistu on ja kivaa oli. Onhan siinä nyt vissi ero.

Goodbye, Britain

I have always been a big fan of British tv, films, music et cetera. Especially British working-class style, irony and wits have fascinated and inspired me a lot, from the Beatles to the Fast Show. One common (Finnish) tradition has been watching British detective stories on Saturdays after the sauna. Good food, some beer, maybe some Koskenkorva- shots and British comedy or dec.on tv.

But something has changed in the recent years. Americanization and political correctness have taken over the whole Britannia. Show after show is being spoiled. It seems that producers make it sure that every race on earth must be presented in a series which happens in a small British village. Yes, yes, it's all multiculturalism and hail diversity hitler. Take for example Meghan Markle and hups, now in every tv-series must be a beautiful, strong and oh so good and oh so dull black woman. And the actors who plays those roles have all the same expression on their faces – I call it the Hidden Figures- face. From the start you know what kind of a woman this is and what then follows.

And I don't especially want to watch the struggles of a black woman or any black person in a British series. It is not the first or the second or even the third thing I am looking for in a British, or a Danish, or a Swedish or a Finnish series. I can watch the 12 years a slave for that, it also happens to be a British film. But the worst thing is the political correctness, producers are really scared to say anything nowadays, nobody wants to hurt anybody's highly sensitive feelings, ettei vain kukaan pahoita mieltään, and then we are in a situation where kukaan ei sano mitään. It seems that this correctness with the multiculturalism and the diversity makes films and tv-series duller, poorer instead of making them richer and interesting or....my dear gods, distinctive – you can't really make a difference which is an American production and which is a British production anymore. It' s all the same shit. Gone is the British sharpness, anti-plastic roughness and famous irony.

And it seems that the British people like it that way. They want to be Americans. They have chosen their way. So maybe it's time also for me to say: Goodbye Britain, UK. Thanks for the Smiths, Beckham's left foot and Samantha Fox's tits, Echo and the Bunnymen, Benedict fucking Cumbersnatch, The Office, Adele, Ian McKellen, Monty Python, Muse, Ab Fab, Radiohead, thanks even for Ed Sheeran. Good bye and Good luck. I hope Trump will be a good president for you.

Passengers -leffa on 'kilttimiehen' päiväuni

Aloin katsoa Passangers -leffaa vuodelta 2016 oletuksella, että josko kyseessä olisi jännittävä avaruusseikkailu, mutta blääh, tämähän onkin romanttinen leffa ns. kilttimiehille. Oikea sellainen unelmien päiväuni, saippuaooppera.

Juoni lyhyesti: mies herää kesken ajastetun univaiheen erittäin pitkällä avaruuslennolla. Muut matkustajat nukkuvat. Ensin mies on innoissaan vapaudestaan, pelailee, syö, juo, ulkonäkö muuttuu ruokkoamattomaksi, ei tarvitse välittää, tämä on taivas. Mutta sitten iskee kai jonknlainen ööö...tyhjyyden tunne (kutsutaan sitä nyt siksi), itsemurhakin käy (muka) mielessä jne. Tässä kriisissä mies bongaa nukkuvien matkustajien joukosta hehkeän blondin, katselee naisen esittelyvideota jne, ja herättää naisen sitten seurakseen.

Oi mikä kilttimiehen unelma. Ei alfoja kilpailemassa huomiosta! Nainen nauraa kilttimiehen puujalkavitseille (kun ei ole muita). Kuinka kiitollinen se on, kun sille järjestää jotain virikettä (kun ei ole mitään muuta). Kuinka se antaa seksiä ihan vapaaehtoisesti, eikä sitä tarvitsekaan ihan väkivalloin raiskata (mikä kilttimiehelle on tietysti pienoinen pettymys), kun ei ole mitään muuta. Näin se pitäisi olla! Kilttimies saa valita sen kaikkein kauneimman ja ihanimman naisen, kilttimiehellä on oikeus, ja naisen pitää olla onnellinen ja kiitollinen, että kilttimies on hänet huolinut. Ja kyllä se akka rakastuu paskoista tempuista huolimatta ja näkee, mikä aarre kilttimies on.

Siis täydellinen elokuva kilttimiehille. Muille tahattoman koomista kökköä näyttävässä paketissa, joillekin naisille paikoin creepya kauhuelokuvaa kauhuskenaariosta (tällainen kökkökin voi herättää ajatuksia: esim. naisten turvallisuus ja henk.koht. koskemattomuss omien taholta komennuksilla ja armeijassa). Tällaista Hollywood valitettavasti suoltaa koko ajan - hattarapäisille teinipojille suunnattua Marvelia ja Marvelin kopioita.