Chernobyl - loistosarja

Katselin Chernobylin kaikki jaksot putkeen. Mietin sitä, kuinka aikoinaan Suuri ja Mahtava Neuvostoliitto hävisi propagandasodan USA:lle 6-0 ja minkä takia? Se ei osannut/halunnut/älynnyt olla 'avoin' ja tehdä epäonnistumisistaan, katastrofeistaan, heikkouksistaan viihdettä, jonka olisi myynyt muulle maailmalle ja siinä samalla sitouttanut tämän muun maailman omaan maailmaansa. Neuvostoliiton olisi kannattanut suoltaa maailmalle leffoja, joissa on jokin yhteiskunnallinen ongelma (ilman saarnausta, mahdollisimman yksinkertaistetusti esitettynä) ja joissa jostain tavan tallaajasta kehkeytyy Taisteleva Urho, Suuri Sankari, joka nousee tyhmiä ja kyvyttömiä viranomaisia tai valtaapitäviä vastaan ja pistää asiat kuntoon suit sait. Yleisölle olisi jäänyt hyvä mieli ja tunne siitä, että kaikki on hyvin, vaikkei todellisuudessa mitään olisikaan tehty. Ihmisten kykyä itsepetokseen ei pidä koskaan aliarvioida.

No nyt viihdeteollisuus Chernobyl-minisarjassa tekee sen, mitä Neuvostoliiton olisi pitänyt tehdä. Inhimillistää katastrofin, antaa kasvot tuntemattomille sankareille, uhrautujille, syntipukeille. Brittinäyttelijät pistävät parastaan, Jared Harris on tässä, niin kuin oli Crown-sarjassakin, erinomainen.

Lempikohtaukseni: entinen kenkätehtaan työntekijä on päättäjänä, hän ei ymmärrä ydinvoimaloista tuon taivaallista, ja politiikasta puolestaan mitään ymmärtämätön ydinfyysikko tietäisi mutta ei ole vallassa, sen sijaan hänellä on tavattoman hienot ja tyylikkäät kengät. Suomessahan aikoinaan kansa naureskeli neuvostoliittolaisille ja niiden vaatteille ja käytti valuuttana sukkahousuja ja rehvasteli, kuinka vaateteollisuus lähettää sekundaa Neuvostoliittoon. No, ei ollut sekundaa, itse asiassa neuvostoliittolaiset olivat tarkkoja laadusta. Näin jälkikäteen ajatellen, se oli suomalaiset, jotka ihastuivat muodikkaisiin polyesterirötkyihin ja saumoista yhden käyttökerran jälkeen rispaantuviin t-paitoihin - mut kun niissä oli kivat numeropainatukset edessä tai jotain tähtilippua.

Muutenkin sitä katsoo nykyään hieman eri silmin Suurta Petoa, Neuvostoliittoa - monet sen toimista esim. tieteen ja kulutuksen suhteen tuntuvat nykyään järkeviltä, ja monet lännen toimet todella noloilta ja kiusallisilta. Mutta kun ihmiset halusivat mieluummin kerskakulutusta ja muovia. Sitä saatiinkin 80-luvulla sitten sydämen kyllyydestä. Mutta niin länsi kuin itä paskat nakkasi luonnonsuojelulle ja ympäristölle, ahneus pilasi kummankin maailman, N-liitto ajautui varustelukierteessä konkurssiin ja länsi näivettyy hivuttaen, ei tunnu toimivan puhdas kapitalismikaan, jossei tominut kommunismi tai puhdas sosialismi. Luuranneeko onnistuminen sitten jossain siellä keskivälillä?

Huonoa Chernobyl -sarjassa oli tämä miehensä menettäneen naisen rooli. Sillä kai yritettiin tuoda 'naisnäkökulmaa' tai jotain muuta vastaavaa poliittisesti korrektia paskaa, mutta hahmo tuntui kummallisen päälleliimatulta, hänen kiukuttelunsa ja uhma hoitohenkilökuntaa kohtaan jopa törkeältä. Suomessakin on tapahtunut näitä hyökkäyksiä työtään eli siis hoitoa tekevää henkilökuntaa vastaan ja itse koen sen uskomattoman niljakkaana puuhana. Mutta sarjoissa ja elokuvissa on hyvin usein tällainen stereotyyppinen '
'taisteleva, voimakastahtoinen' (usein) nainen, joka vaaroista piittaamatta (ja sääntöjä rikkoen) ryntää rakkaittensa luo ja halaa ja pussaa. Vaikka pilaa todistusaineston, vaikka levittää siten tautia, vaikka vaarantaa oman terveytensä ja on siten lisätaakka hoitohenkilökunnalle. Chernobyl- sarjassa tämä ko. henkilöhahmo on myös muutenkin karismaton, kuten sarjan tyyliin kuuluu, joten hän jää vain ärsyttäväksi tyypiksi. Tässä kohtaa olisi kannattanut hieman miettiä, onko hahmo tarpeellinen ja jos on, miten se kuvataan. Ehkä pieni kritiikinpoikanen olisi voinut kohdistua häneenkin, eikä tehdä hahmosta pateettista, 'aina oikeassa olevaa' stereotypiaa.