Teatterimarkkinat - missä tango?

''' Kyllä. Vanhat tangot kunniaan. Olisin mielummin kuullut tangot "Öiset kitarat" ja "Nuoruustango", jotka on mun lempitangoja,  mielummin kuin näitä nykybiiseistä väännettyjä versioita. '''

Tuossa yksi mielipide tangomarkkinoista eräältä keskustelupalstalta. 

Jos kilpailijat laulaisivat perinteisiä (ja osa niistä erinomaisia) suomalaisia tangobiisejä, niin heidän (siis kilpailijiden) huonous tulisi liian selvästi ilmi. Kaikilla tangonystävillä on kuitenkin muistissa Olavi Virrat, Reijo Taipaleet, Eino Grönit, Taisto Tammet, Markus Allanit, Tamara Lundit, Eija Merilät, Anneli Sarit jne. 

Nyt kun väännetään nykyhittibiisit tangoiksi, niin vertailukohtaa entisiin mestareihin ei ole.

Tangomarkkinat ovat nykyään keskiluokkaista teatteria ja pönötystä. Kaukana ollaan siitä työväenluokkaisesta aitoudesta, jolloin biisit olivat tanssimista ja esileikkiä varten. Viikko oli painettu duunia ja viikonloppuna tanssittiin, juotiin ja nssiskeltiin. Muuta ei yritettykään ja silloin biiseihin tarttui jotain syvällisempääkin, vahingossa ja luonnostaan. 

Nyt lauletaan teatraalisesti Hectorin Tuulisina öinä ja a r t i k u l o i d a a n selvästi ja tarkasti maailman lapsen tuskat ja muut. Menee nuotilleen ja teatteri osuu suoraan laiskanpönäkän keskiluokan ytimeen - maailman lasten tuskasta välitetään kissanpllunviiksikarvan verran. Tai ehkä just sen verran, että voi teatraalisesti pyyhkäistä kosteutta silmänurkasta biisin jälkeen. Ja senpä takia show on irvokasta, liikaa paljastavaa, tahattoman koomista. Ja se kuvaa erittäin hyvin tätä meidän aikaa - kaukana takana on rehdit, konstailemattomat, tykkää eli et -asenteet ja tilalla on tiettyjä ryhmiä kosiskelevat, vanhoille faneille pyllistelevät, epätoivoisesti menestyskonseptia etsivät, laskelmoivat, teennäiset tahot. 

Aina kun nuoriso on innostunut lavakulttuurista ja vanhoista tangoista ja iskelmistä, se on tapahtunut jonkin melko perinteisen kautta: esim. aikoinaan Agents Raulin kanssa ja sitten  Sorsakosken kanssa. Kunnioitettiin perinteitä, yhdisteltiin aikoinaan kaksi toistensa kanssa kilpaillutta genreä tango & rautalanka ja siihen lisättiin 1980-luvun dekadenssi ja uuden aallon asenne ja voila - saatiin aikaan uudistus, Agents veti nuorisoklubit täyteen bailaajia. On hauskaa katsoa kuvia esim. Vanhan klubilta, jossa mustahuulet, uusromantikot, punkkarit, ylipäänsä uuden aallon porukka (jotka kuuntelivat pääosin brittiläisiä bändejä, mm Joy Division, Smiths, Echoandthebunnymen, Cocteau Twins, Killing Joke, Psychedelic furs) ottavat Agentsit ja tangot ilolla vastaan. Kyse on asenteesta. Eiköhän tuo Komiat-bändikin samoilla eväillä pärjäile.

Maa - elämän planeetta

Earth. Tuotanto BBC/PBS Iso-Britannia 2023

Erinomainen sarja maapallon synnystä ja sen kohtalonhetkistä. 

Mutta. Voi miksi näitä puhuvia päitä? Miksi pitää tuota liuta ihmisiä jankuttamaan, huitomaan, ilveilemään minulle nenän eteen? Mikä heidän fokuksensa on? 

Tarvitaanko heitä vakuuttamaan, että tarina on tosi? Että ei ole valetiedettä, valhetta? Että on uskottavampaa, kun katsojan eteen tuodaan valkoista ja mustaa miestä ja naista, vanhaa ja nuorta selittämään samaa asiaa? Ja muutama aasialainenkin kaupan päällisiksi. Että ollaan sekä uskottavia että löytyy diversiteettiäkin samalla? Ja sitten tämä sekalainen joukkio yhteistuumin lopussa tuodaan yhteen hokemaan mantraa: maapallon luonto pitää pelastaa, maapallo pitää pelastaa jne. Kuin kunnon palvontamenoissa konsanaan pitääkin olla.

Vai onko totuus vieläkin karumpi? Suuri osa kohdeyleisössä on varmasti nuoret. Ovatko he niin omiin somekupliinsa uppoutuneita, että heitä varten pitää marssittaa puhuvia päitä, jotta he tottuisivat siihen, että mitä moninaisimmat ja monennäköiset ihmiset tutkivat näitä asioita? 

Oli miten oli, ärsyttäviä puhuvat päät ja muut jankkaajat ovat. Pienenä määrinä ne menisivät, mutta nyt tulee koko ajan uutta tyyppiä kuvaan ja kaikki on niin hemmetin tohkeissaan, teennäisiä ja muutama jopa flirttaileva - niin ei, ei, ei. Olisi voitu keskittyä siihen Maapallon tarinaan, eikä taas minäminäminä-ihmisiin ja heidän venkoiluihinsa. EI kiinnosta. En tarvitse nättiä, nuorta ihmistä tai luotettavaa vanhaa tyyppiä kertomaan mulle näistä asioista ihan kuule tiäksä siinä sun nokan alla ihan kuule just sinulle tiäksä. Vittuun mun kuvaruudusta!

Häppee! Häppee! Setä Tervo ja Kylmän sodan Suomi

 'Mummo näitä aina piti esillä, joten pian pidät sinäkin ja olet saamarin ylpeä yli sadan euron kynttilänjaloistasi.' Oheinen lausahdus on poimittu Hesarin jutusta, jossa haastatellaan sisustuspersoonajotain. Ja taas pitää hävetä ihan hirveästi. Että on mentykin arvostamaan mummoa ja vähän perinteitäkin. Miten eilistä! Vittuun vain tuommoiset pohjoismaiset  pikkunäppärät jutut, uutta designia vain niin kuin kunnon nousukkaalla pitää ollakin ja tietysti sisustuspersoonjoku stailaamaan koti sisustajapersoonan omanmaunmukkaan ja helevetillisen kalliilla hinnalla.  Ehkä joku satavuotinen perinne jostain muusta maasta ja kulttuurista olisi 'siis hirmu kiva'  ja raikas? Se ei olekaan eilistä. Noh, nämä on näitä - ei vakavastiotettavia kuluttajamainoksia, tällaiset jutut. Aika monella, niin minullakin, on ne perinnejutut iloisesti sekaisin uusien hömpötysten seassa. Ja kukaan muu ei tule kyllä minun kotiini määräämään kaapin paikkaa, se on ihan varma. Vaikka oma maku olisi kardashianista seuraava, niin ei sittenkään. Omapa on makuni.

Mutta mitä ajatella, kun taas ihan vakavasti otettavassa YLEn sarjassa, Kylmän sodan Suomi, käsketään oikein urakalla häppeemään omaa historiaa - voiko sarjan ottaa vakavasti? Pitäisikö hävetä suomettumista ja kylmän sodan aikaista politiikkaa, kun ei räyhätty, tapeltu, oltu sormi ojossa neuvomassa, miten asiat olisi pitänyt Neuvostoliitossa hoitaa, ei nyrpistetty nokkaa kuin vain naapurin selän takana, ei hoettu ihmisoikeuksista, pidettiin naama peruslukemilla ja mölyt mahassa? Tuoko sarja mitään uutta tai oleellista esiin, muuta kuin päivittelyä?

30-luvulla Suomessa kallisteltiin natsi-Saksaan päin, älymystö ja iso osa poliitikkoja ja eliittiä. Kauppaa käytiin ja aatteita palvottiin. Aseveljeksikin vielä 'ajauduttiin' kas kummaa, vaikka saksalaiset pitivät suomalaisia alempirotuisina. Niin se selkä taipuu kummasti. Mutta mitäs tuosta, niin tapahtui monessa muussakin maassa. Esimerkiksi Norjassa, Ruotsissa tai Tanskassa ei vieläkään ole kunnolla perattu, kuinka helvetin paljon siellä pesiytyi natsiaatetta yläluokkiin. Tavan kansa sitävastoin vähän naureskeli natsismin mahtipontisuudelle ja äänesti mitä äänesti. 

60-luvulla älymystö hurahti sitten vastakkaiseen suuntaan, poliitikot perässä ja kauppamiehet poliitikkojen perässä. Kummarreltiin itään ja tehtiin helvetin hyviä kauppoja ja juotiin vodkaa. Niin kuin sanottu, vähän nolo menestystarina, mutta mitäs tuosta. Niin oli vähän kaikki muutkin länsimaat vasempaan kallellaan jonkin aikaa. Suomessa tietysti jatkettiin kallistelua,  niin pitkään kuin tarvittiin. Hyvin kävi. Mutta tervojen sun muiden mielestä väärin leikattu, kun potilas ei kuollut.  Tai siis Neuvostoliitto kyllä kuoli. Mutta siis ei se mennyt niin kuin oikein. Noh, tavan kansahan naureskeli poliittisen eliitin liturgioille ja luki paljon rivien välistä. Nopeasti oppi mikä on liibalaabaa, mikä diipadaapaa ja mikä asiaa. Vasemmistolaiset toimivat aatteitensa mukaan ja heillä ei sinänsä ole mitään seliteltävää, mutta itseään oikeistolaisina pitäneiden ja pitävien puoluiden ehkä olisi hieman auottava omaa noloa menestystarinaansa. Tosin täytyy sanoa, että kaikkein vähiten isoista puolueista sortui ylilyönteihin SDP, siis vasemmistolaispuolue. Kertonee omaa huvittavaa kieltään 70-luvun politiikasta.

Mutta tavan kansa ei kyyristellyt, pelännyt tai ahdistunut Neuvostoliitosta - se oli ehkä vain kaikkein oikeistolaisimpien perheiden ongelma, siellä paisuteltiin N-liiton uhkaa ja kerrottiin ydinsodasta ja kommunismin vaaroista. Tavan kansa kävi N-liitossa loma- ja ryyppyreissuilla ja  jotkut työkeikoillakin ja näki kaikessa hiljaisuudessa, että ei oikein toimi tämä systeemi, kun ei ole päivittäistavaroita, vaikka avaruustutkimus on huippulaatua. Mutta ei siitä kouhkattu, oltiin vain tyytyväisiä, että omassa kaupassa oli tavaraa  ja valikoimaa ja että kauppa itäänpäin veti. Tämän kaiken tuntuu Tervon ja kumppaneiden sarja unohtavan. Tavalliset ihmiset. Pragmaatikot.

Ja siitä päästäänkin sopivasti ajatukseen siitä, että koko historiankirjoitus on paitsi voittajan kirjoittamaa, myös samalla vain pieni otanta koko kuvasta. Emme oikeasti tiedä, mitä tuumailivat Rooman valtakunnan asukkaat aikoinaan. Naureskelivatko he vallanpitäjille vai pitivätkö näitä jumalina ja katselivat silmät lautasina heidän toimiaan ja tottelivat mukisematta?  Norsunluutornista Tervo huutaa, että mikä Häppee!  Käydään kovaa taistelua siitä, kenen historiasta tehdään Virallista Historiaa. Kuka on se voittaja, joka kirjoittaa kylmän sodan ajasta sen Totuuden?

Vähän nolo menestystarina. Niin. Ehkä niitä puolesta ja vastaan kohkaajia hävettää? Stalinistia se, että unelma ei toimi. Kommunismin vastustajia se, että se vain noin lässähti koko valtio jee, ja tilalle saatiin kapitalismi Venäjällekin - mutta ää, taas on sodanuhka päällä ja ihmisoikeudet niin ja näin. Ei auennut paratiisi oikein kellekään. Ja niin kuin kohkattiin ja taisteltiin.  Olen aina ihaillut yhtä asiaa amerikkalaisessa viihteessä (ja kulttuurissa yleensä): se osaa tehdä oman maan kupruistakin viihdettä ja rahaa. USA:n täydellinen pohjanoteeraus - Vietnamin sota - on kerrottu tuhansissa kirjoissa, tv-sarjoissa, elokuvissa. Miten 'ajaudutaan' pahan palvelukseen ja tuetaan vietnamilaista dikataattoria, jota oma kansa vihasi niin paljon, että pitivät kommunismiakin parempana vaihtoehtona. Hupsista. Samalla kuitenkin muistetaan aina mainita, että tavalliset amerikkalaiset eivät juuri Vietnamin sotaa kannattaneet. 

Nyt äkkiä pukkaamaan vaan tv-sarjaa idänkaupasta - samaan tapaan kuin Hirviniemi ja kumppanit tekivät puolivillaisen hupailun pikkaisen noloista ja siten hauskoista Keihäsmatkoista. Lähihistoriaa ja varsin hupaisaa sellaista. Laadukkaasti tehtynä kuin vaikkapa Nyrkki. Ehkä virolaisten ja venäläisten kanssa kimpassa. Joku synkeä talvinen murhatapaus Kostamuksessa! Tai Enson ja Imatran välisellä sillalla on tapahtunut kauheita! Viinapullo on vaihtanut omistajaa! 

Vihreä kupla

Hesarissa oli analyysia Vihreiden huonosta vaalituloksesta otsikolla 'Vihreät tyri loistavan tulevaisuutensa, ja nykyjohdolle paluu laajan yleisön puolueeksi voi olla äärimmäisen vaikeaa' ja jatkaa 'Puoluetta uhkaa tappiokierre, jos se ei ala panostaa selvästi enemmän myös muuhun kuin ilmastokriisiin ja tasa-arvoon.'

Tavan tallaajan näkökulmasta Vihreät elävät omassa hyvinkoulutettujen ja -tienaavien kaupunkilaiskuplassaan, jossa ollaan ehanan mustavalkoisia - luonto ihana, tasa-arvo ihana, köyhä rahvas paha, tyhmä. Vihreät ovat puhuneet mm. monikulttuurisuuden puolesta, sen rikastuttavasta vaikutuksesta yhteiskuntaan. Missä se rikastuminen näkyy? Kenen elämä rikastuu? Kun hyväpalkkainen, korkeakoulutettu city-vihreä seurustelee ja tekee yhteistyötä toisesta maasta ja kulttuurista tulevan yhtä paljon (tai enemmän) tienaavan, yhtä korkean (tai korkeamman) koulutuksen omaavan henkilön kanssa, on kontakti varmaankin antoisa ja khöm rikastuttava kenties.  En näe kyllä siinä mitään rikastumista, jos työkaveri on hongkongilainen ja hänen kanssaan jutellaan päivittäin broken englishia. Mutta on sivistynyttä ja rakentavaa varmaan. Jälkikasvulla voi koulussa ja harrastuksissa olla näiden pärjäävien maahanmuuttajien jälkeläisiä kavereinaan, ja nämä penskat yhdessä hihittelevät köyhälle valkoiselle junttirahvaalle, niiden ajatuksille, kulttuurille ja murteille. Kotona voi sitten paskaiset sukat jättää lattialle, kyllä se köyhä filippiiniläisakka ne kerää, siitähän se palkankin saa.  Ja kun on peruskoulutus Suomessa hankittu, muutetaan johonkin ei-junttiin maahan rikastumaan. 

 
Se junttirahvas joutuu tutustumaan lähinnä ja ensiksi kerjäläisiin, taskuvarkaisiin, huumekauppiaisiin, lähentelijöihin, epämääräisiin vislailijoihin, seuraajiin ja ilmeisen rikastuttavaan kosketukseen pyrkiviin. Bussia ajaa kaupunkia tuntematon ja helvetin kiukkuinen ja siten vaarallinen itäblokkilaisen palveluasenteen omaava tulokas. Rakennuksilla työkaveri voi olla työturvallisuudesta piittaamaton vaaratekijä, vai onko hän rikastuttava ulokomualainen ihmiskontakti? Lapset ihailevat silmät pyöreinä mustia gangstereita ja kantavat puukkoa mukanaan ihan noin varmuuden vuoksi. Silti voi lähteä merkkivaatteet päältä ja matkapuhelimet taskusta, kun niitä etnisiä puukollauhkaajia on lauma  siinä ympärillä. Ja iso osa rahvaan jälkipolvesta jää Suomeen ja Suomea rakentamaan. 

Siinä sitä saa sitten  Vihreä Kupla nauraa hykertää, että miten se rahvas onkin niin rasistista ja epäluuloista. Ihan tyhmiä ovat. Ja eikun propagandaa pukkaamaan. Joka mediaan tuputtamaan toiseutta, sopi se kontekstiin tahi ei. Islam on rauhan uskonto niin kuin kristinuskokin tai mikä muu tahansa, sopi se viimeaikaisiin uutisiin tahi ei. Suomalaista muotia suomalaisille naisille esittämään pikimusta nainen! Ei yhtään rasistista tai omimista, eihän. Nuorille suunnatuissa tv-sarjoissa hyviksen ja ihailtujen rooleihin muunmaalaisten jälkeläisiä, sopi kontekstiin tahi ei tai oli kansa 95 %:sesti valkoista tahi ei, television ja viihteen maailmassa joka toinen suomalainen on PAKKO olla muuta kuin pellavapääjuntti. Ei yhtään rasistista tai omimista, eihän. 

30-luvulla älymystö ja eliitti hurahti natsien ja muun äärioikeiston ihailijoiksi ja yritti kovasti käännyttää kansaakin. Persiilleen meni ja sotakin hävittiin, vaikka niin oltiin arjalaisten ja ylirodun kapisena rakkikoirana. Sitten 60-luvulta 70-luvulle älymystö hurahti äärivasemmiston kelkkaan ja oltiin stalinisteja niin maan sydänjuuriaan myöten. Ja yritettiin käännyttää kansakin. Persiilleenhän sekin rojahti ja ihannevaltiokin meni ja hajosi. Ja kun ei toimi sosialismi, ei kapitalismi, niin tasa-arvon vaatimus tuntuu tosi oikealta aatteelta kannattaa, se on niin sanoakseni takuuvarma aate, sillä kukapa ei tasa-arvoa kannattaisi. (siis todellisen tasa-arvon, ei sellaisen jossa joku asetetaan etusijalle esim. ihonvärin tai/ja uskonnon perusteella). Samaten on luonnonsuojelun kanssa. Turvallista aatetta ja niissä riittää puhuttavaa, jolla voi sitten peittää ne ikävämmät asiat ja puutteet omassa ideologiassa.

Köyhyys. Oi. Aina nuo rumat rumat rumat köyhät keskuudessamme. Ja Me tavallinen ruma rahvas omine pienine mitättömine rahahuolinemme. Avioliitoista sanottiin ennen muinoin, että kun köyhyys astuu ovesta sisään, niin rakkaus lentää ikkunasta ulos. Sama pätee kyllä kaikkeen muuhunkin. On oikeasti naurettavaa, kuinka hyväosaiset paasaavat siitä, miten pitäisi olla ja ajatella, vaikka he eivät tietäisi tuon taivaallista todellisista vaikeuksista ja ongelmista. USA:ssa on taas, jälleen kerran, kehitetty paikallisista ongelmista rotukysymys (ja aivottomat ainaoikeassaolijat kopioivat sen sellaisenaan tänne), vaikka sitä se ei kuitenkaan pohjimmiltaan ole. 

Kyse on rikkaat vs köyhät. Mutta tämä on USA:ssa sietämätön ja pelottava ajatus, koska se vie mielikuvat johonkin köyhien vallankumoukseen ja herraisä kommunismiin ja ties mihin. Niin. Jos asioita ei hoideta ja/tai niitä lakaistaan maton alle (tämä nyt on vaan tällainen rotukysymys, pistetäänpäs Oscaria menemään mustalle näyttelijälle, niin kyllä ne siitä rauhoittuu), niin voihan sieltä tulla vaikka minkälainen vallankumous, oikeistolainen, vasemmistolainen, autoritäärinen, anarkistinen, laulava, naurava, ampuva, istuva. You name it. Jotta fokus pysyisi oikeassa ongelmassa, slogani USA:ssa pitäisi olla jotain sellaista kuin 'Even poor people matters'. Sillä ihan yhtä paskamaisesti poliisi (tuo hyvintoimeentulevan väestön puolustaja) kohtelee tavallista, köyhää valkoista. Siellä valkoniska -karenia kyykyttää ja itkettää ja tarvittaessa ampuu paskat pihalle niin valkoinen, musta kuin latinotaustainen poliisi. Ja nauttii kovasti.

Vihreät jankuttaa tasa-arvosta ja ilmastosta, mutta ei tee, ei osaa/pysty/halua tehdä mitään köyhyydelle, eikä se uskalla ottaa kantaa mihinkään muuhun kuin noihin kahteen mantraansa, tasa-arvo ja ilmastonmuutos. Voi vihainen Greta sentään.  Luonto se kiittäisi kovasti, jos kaikilla olisi varaa ostaa luomua, laatua, vähäpäästöisiä autoja jne. Ja kivasti alkaisi olla tilaa kaikille ja kaikenlaisille, kun ei tarvitsisi taistella toimeentulosta ja pelätä ikenet verillä, että Suomi muuttuu 'practically in Beirut':ksi (Hyacinth Bucketia lainatakseni) tai joksikin viheliäiseksi jenkkighetoksi. Ja että kaikki saa olla ylpeitä omasta taustastaan ja kulttuuristaan. Mutta milläs se Vihreäkuplalainen sitten pääsisi ylemmyyttään näyttämään? Höh.

Mieheni vaimo

Katsottuna pienoiseksi hitiksi noussut suomalaissarja Mieheni vaimo. Hyvä, että suomalaista kulttuuria tuetaan.

En erityisemmin itse innostunut. Pirjo Lonka on hyvä - niin kuin aina. Suomi - Viro - yhteys ja maiden suhde on mielenkiintoinen. Sarjassa leikittiin kliseillä - esim. katu-uskottava, hyväksikäyttävä, virolainen strippari vs. sinisilmäinen, hyväksikäytettävä suomalainen kermaperse. Tai tyylikäs virotar - arkinen, pragmaattinen suometar. Mutta ei niistä saatu oikein mitään irti. Lasten ja nuorten käyttö tv-sarjoissa ja elokuvissa on aina riski. Jo näyttelijöinä he voivat pilata paljon. Nyt oli mukana luvattoman huonoa artikulointia, sössötystä ja kummallisia painotuksia. Ilmeisesti niillä haluttiin korostaa ah niin muodikkaasti nykypoikain feminiinisyyttä ja monimuotoista seksuaalisuutta. Mutta kun selvääkin puheesta pitäisi katsojan tai siis kuulijan saada. Toisaalta - mumiseva, lespaava teinipoika oli juuri niin ärsyttävä kuin tuonikäiset muutenkin on - ja eihän niidenkään puheesta mitään selvää saa. Ja pojot siitä, että tässä ei ollut tuottajasetien ja -tätien helmasyntiä - teiniseksiä. Sitä nuorten näyttelijöiden hyväksikäyttöä kun ollaan nähty ihan tarpeeksi Game of THronesista Skillseihin.

Mutta joitain muitakin nykymaailman korniuksia oli tarttunut mukaan - teinipoikain ihastelun kohde koulussa nyt sattui olemaan - tsädäm! - Ruskea Tyttö, lähes täysin valkoihoisessa Suomessa. Näin näppärästi saatiin mukaan monikulttuurisuus ja diversiteetti - nykypropagandan mantrat, joita hoetaan yhtä innokkaasti uskovien parissa kuin aikoinaan Iskurityöläinen ja Kansojen Ystävyys -sloganeita stalinisteilla 70-luvulla ja Arbeit macht frei:ta ja Jedem das Seinea natseilla 30-luvulla. Ja kaikkihan tarkoittivat ja tarkoittavat vain muiden parasta. Ihan meidän parasta ajatellen. Ja vähemmistöjen parasta. Ihan ajattelevat ja toimivat näiden vähemmistöjen puolesta. Diversiteetin vaatimukset näkyivät esim. eräässä uutispätkästä eräästä suomalaisesta maalaiskoulusta, jossa näkyi kun eeräs opettajatäti tempaisi jostain sivulta vissiin paikkakunnan ainoan mustaihoisen lapsen eturiviin, ettei vaan kukaan pääse rasismista syyttämään. Että ollaan moderneja ja on diversiteettia. Tämä lapsi oli varmasti onnellinen, kun pääsi eturiviin pelkän ihonvärinsä takia. Mutta että rasisteja ei olla. Kaikki päälleliimattu ärsyttää ja osoittelevuus tökkää silmään ja tekee katsojalle halvan olo. Olenko vain joku holhottava propagandan kohde?

I watched the BBC:s Showtrail

OK, it is the New Colourful Britannia, well-educated, talented, beautiful and classy. And together with the white, witty, presumptuous, narcissistic upperclass kids they can do everything they want: kill, rape and get out of it. They can literally change the history, write it in a new, winning, colourful way (Harlots and Bridgetons are only the beginning). And oh how they laugh on face the Old, White England and its poor, old-fashioned working class, which is something like white trash on their feet. They just charm them, lie to them and destroy them and then dump them. And when doing that they take advantage of everything they can: abuse, racism, pedofiles, porn, own parents, hate. Everything is Show ja show you must.

I used to like British tv-series a lot. But UK has lost it - their originality, their guts, their irony, their intelligence. Now it's only generic wanna-be-americans-dont-wanna-be-bloody-white-europeans -stuff. Oh dear,dear, litte poodle of USA. Poor people of the Third World and UK want to be desparately US-citizens. Let them be.

Kesän helmoista syksyn ihanaan viileyteen