tiistai 31. maaliskuuta 2020

Bolshu ja Iivo

On aika keskittyä omaan kulttuuriin, lähiruokaan, kotimaiseen tuotantoon, perinteisiin urheilulajeihin, etteivät ne kuole. Hiihdosta olen tykännyt toki aina, mutta nyt ilmastomuutoksen uhatessa yhä enemmän. (Toki - on muuten sana, jota konsultit on opettaneet viestinnän alkeissa hiihtäjille ilmeisen urakalla, varsinkin Pärmäkoski hokee sitä melkein joka lauseessaan - toki olot ovat samat kaikille, toki muutkin joutuivat hiihtämään...mutta...Siinä onkin syy, miksi en Pärmäkoskesta niin kauheasti pidä, toki toki).

Pari vuotta suurin suosikkini on ollut venäläinen Bolshunov. Sen verran vedän kuitenkin kotiin päin, että jos ei Iivo, niin sitten Bolshu. Jos Bolshu Iivolle häviää, niin OK. Pääasia, että vetävät turskaa pataan urakalla.


Iivo on tällä hetkellä mielestäni maailman paras perinteisen tyylin taitaja. Hänelle ei pysty pärjäämään kuin Sasha. Iivon perinteisen tyyli on kaunista, aavistuksen rehvakkaa menoa. Ei niin rehvakkaa kuin aikoinaan Aino-Kaisa Saarisella - aina tuli Saarisen menoa katsellessa mieleen, että sen minkä näyttävyydessä voittaa, sen kaikessa muussa, eritoten tehokkuudessa, menettää. Mutta kauneinta on Bolshun meno - kuin lumipantteri lipuisi pehmeästi ja tappavasti hankea pitkin. Ei näytä siltä, että nyt mennään lujaa. Siinä silmä lepää. Parhainta menoa Bolshulta nähtiin Tour de Skiillä ja Toblachissa/Doppiacossa takaa-ajossa, jossa suoralla vedolla jätti muut. Samassa kisassa myös Iivo jätti oman porukkansa suoralla vedolla. Kaksikon hiihto oli hämmästyttävän samanlainen, Iivo vain oli jäänyt edellisenä päivän turhan kauaksi kärjestä.

Iivo on parantanut huomattavasti vapaan tyyliään ja hyvänä päivänä on siinäkin jo maailman huipulla. Mutta Bolshu on asteen parempi. Muistelisin, että kun Bolshunov tuli aikoinaan kansainvälisille kentille, häntä pidettiin nimenomaan perinteisen taitajana, mutta nykyisin ei kyllä hänen perinteisen ja vapaan tyylissä näy mitään tasoeroa - normaalimatkoilla. Sprintissä Iivo ei taida enää pärjätä, mutta vahvalla tasatyönnöllään Bolshu pärjää perinteisen sprintissä varsin hyvin. Sauvat vain katkeilevat ja norskit lankeavat jaloille, mutta hyvää jälkeä on silti tullut. Vapaan sprinttiin ei Bolshun vauhti tahdo enää riittää. Ja nyt kun tulossa on jälleen arvokisavuosi, en usko, että Bolshukaan enää sprintissä pärjää, kun erikoismiehet tulevat tosissaan taas mukaan. Tämä oli kuitenkin selkeä välivuosi hiihdossa.


Taktiikassa Iivo ottaa mielellään riskejä ja hän on tällä kaudella kiitettävästi kokeillut kaikenlaista. Se on mielestäni erittäin positiivista. Bolshu on aiemmin tunnettu taktiikkahölmönä, sellaisena vaahtopäänä, joka iskee aina kärkeen, jos vain paikkaa tarjotaan, oli vasta- tai myötätuulta tahi mitä tahansa. Varsinkin norskit ovat naureskelleet ja kiitelleet vauhdista ja lopussa painelleet ohi. Tämä vuosi toi norskeillekin paljon ajateltavaa: Ryssä perkele on opetellut taktikoimaan! Toden totta, Bolshu on rauhoittanut tekemistään ja on tänä vuonna osoittanut myös taitavansa älykkään hiihdon. Kläeboa ei loppukirissä voiteta, joten ratkaisut on tehtävä matkan varrella. Tilanne on samantapainen kuin noin kymmenen vuotta sitten - vieläkin suututtaa silloinen mieshiihtäjien hampaattomuus: hiihdettiin se 49 kilometriä ja 900 metriä ja lopussa Northug voitti. Aina sama juttu. Tuntui, että muut hiihtäjät olivat jo ennen kisaa luovuttaneet kultamitalin Northugille ja lähtivät kisaamaan muista sijoista. Nyt kuitenkin jotakin on ratkaisevasti toisin: hampaita löytyy. Niitä löytyy Iivolta, Holundilta ja Bolshulta. Heillä on kanttia lyödä porukka hajalle jo vaikka alkumatkasta ja riskillä - he myös tekevät kisoista jännittäviä ja ennalta-arvaamattomia ja siksi nämä kolme ovat ylitse muiden. Toki, toki Kläebokin on tähti, mutta ei vielä normaalimatkoilla.

Odotan jännityksellä ensi vuotta. Jos korona jatkaa jylläystään, niin kisat on tietysti vaarassa - vai tulevatko väliaikalähdöt uudelleen muotiin, ilman yleisöä? Mutta odotan sitä, miten norjalaiset vastaavat tähän uuteen tilanteeseen, jossa ryssä on opetellut taktikoimaan ja finnjäveli luistelemaan. Holund, Röethe, Golberg, SUndby, Töenseth ja jopa Iversenkin alkavat olla jo uransa ehtoopuolella, mutta Norjassa riittänee tunkua nuorisosarjasta. Joko Kläebo alkaa pärjätä normaalimatkoilla - ikä alkaisi olla kohdillaan (25 v.), silloinhan yleensä aletaan normaalimatkoilla pärjätä. Niin kuin esim. Northug aikoinaan. Asiaa hämärtää se, että Kläebo on tullut olympia- ja mm-mestariksi niin nuorena sprinttien ansiosta. TOinen hämärtävä tekijä on Bolshunov. Hänhän on Kläeboakin vuoden nuorempi, mutta silti vetelee arvokisamitaleita normaalimatkoilta. Hän on se suurin poikkeus ja Kläebon kehitys taas melko tavanomaista. Eiköhän ensi vuonna kuitenkin nähdä norjalaiselta melkoinen tason nousu.


Ja entä muu tyyli? Iivo Niskanen on selkeästi draaman kuninkaan, Mikä Myllylän, perillinen. Drammmmmmaattisia maaliin kaatumisia, temperamenttisia purkauksia - tunnetilat näkyvät naamasta. Niskaseen verrattuna sekä Kläebo että Bolshu ovat hyvin hallittuja, pidättyväisiäkin. Ei näyttäviä heittäytymisiä, Bolshun olen nähnyt joskus polvillaan, Kläeboa en koskaan. Ei kuulu tyyliin, koska tukka voi sotkeutua. Räkää ei vahingossakaan nähdä kummankaan turvalla, mikä on erittäin hyvä juttu. Niin kiire ei voi olla, etteikö sitä ehti pyyhkäistä pois matkan varrella. Tottumiskysymys. Ja Kläebo sekä nykyisin myös Bolshu esiintyvät kyllä yleisölle - ovat esim. spontaanisti järjestäneet kahdestaan pieniä kirikilpailuja yleisön viihdyttämiseksi. Bolshun huumorista kertoo, että samalla kun vttuuntuneena kakkossijaansa poseerasi voittaja Golbergin ja omahyväisesti virnuilevan Nyengetin kanssa, tuli maaliin Kläebo (sijalla ynnä muut), niin Bolshu iloisesti moikkasi Johannesta (ai sä tulit nyt jo?). Jossain toisessa kisassa Bolshu oli ottanut matkalla kiinni minuutin aiemmin lähteneen Kläebon ja parivaljakko tuli yhdessä maalisuoralle ja kiritaisteluksihan se meni - ja jonka Kläebo voitti kevyesti ja vaivatta. Pieni muistutus Bolshulle, kuka on kirin kingi.

Muita suosikkeja: Esteves Altemira Andorrasta, Hugo Lapalus Ranskasta (lapaluu), Westmacot Irlannnista ja brittien tai oikeammin ehkä piankin itsenäistyvän Skotlannin Young ja Musgrave. Ja tietysti Ruotsin Kläebon sauvoja katkova Calle, Calle Halvfarsson.

Entä doping? Mitä siitä? Who cares? Norjalainen voidefirma Swix otti mainoskasvokseen Bolshun. Venäjän isot markkinat ja ilmeisesti luottoa siihen, että enemmin kärähtää norjalainen kuin venäläinen. Vuorotellenhan nuo ovat sitä viime vuosina tehneet sitten Lahden verilöylyn.

Mut noin suuren yleisön mielenrauhan vuoksi: kuskaa purkkiin vain sallittuja aineita.Ja eikun turskaa pataan.

Teatterimarkkinat - missä tango?

'''  Kyllä. Vanhat tangot kunniaan. Olisin mielummin kuullut tangot "Öiset kitarat" ja "Nuoruustango", jotka...